Sve | En

Paritarkastus - miksi ja miten?

Paritarkastus. Kaikki puhuvat siitä ja sen tarpeellisuudesta. Kukaan ei jaksa tehdä sitä. Jos joku tekee, muut huomauttavat sen viemästä ajasta. Kukaan ei tunnu käsittävän, mitä hyötyä siitä oikeasti olisi. Kukaan ei mieti, miten se tulisi tehdä. Kukaan ei näytä hyödyntävän sen täyttä potentiaalia.

Paritarkastuksella on viisi tehtävää:

  1. Sukellan toimivalla järjestelmällä ja tiedän, että osaan käyttää sitä.
  2. Saan varmuuden siitä, että parini sukeltaa toimivalla järjestelmällä ja osaa käyttää sitä.
  3. Saan varmuuden siitä, että parini pystyy tarjoamaan apua ja hänellä on riittävästi kaasua minunkin tarpeisiini hätätilanteessa.
  4. Kun käytän kaikkia järjestelmäni toimintoja, tulee toistoja, jotka auttavat toimimaan intuitiivisesti oikein.
  5. Hätätilanteessa kykenen tiedostamatta luottamaan varajärjestelmiini.

 

Hyödytöntä ajan tuhlausta?

Useimmissa yhteyksissä paritarkastuksen tarkoitukseksi esitetään, että sukeltaja kokeilee itse laitteidensa toiminnan eli listalta kohta 1. Tässä voi piillä syy siihen, miksi kattava paritarkastus sukellusparin tai -kolmikon kanssa yhdessä koetaan tarpeettomaksi. ”Vastahan totesin varusteideni toiminnan kun puin ne ylleni”. Sukeltaja kokee tarkastuksen tarpeettomana toistona. Tarpeettomana siksi, että sen todelliset hyödyt ovat vaikeasti konkretisoitavia eivätkä ne käy ilmi välittömästi tarkastuksen yhteydessä. Sukeltaja ei siis koe saavansa välitöntä hyötyä, mutta aikaa kuluu.

 

Pelkkä sanominen ei riitä

Jotta paritarkastuksen piilevät edut voidaan ymmärtää, pitää ymmärtää sukeltajan psykologiaa. Jos sukeltajalla on aiempi konkreettinen kokemus tarkastuksen hyödyistä, hänen on helpompi vakuuttua siitä, että se kannattaa tehdä. Muut joutuvat vain uskomaan, kun niin kerran sanotaan. Tämä usko ei riitä kantamaan vuodesta toiseen, vaan tarvitaan jotain muuta. Mitä?

 

Kouluttajat esimerkkinä?

Jos sukeltaja on kouluttaja, hän todennäköisesti opettaa, että myös listan kohta 2 on merkityksellinen. Harva on kuitenkaan nähnyt kouluttajan itse tekemässä paritarkastusta todellisessa sukellustilanteessa. Miksi? Ja vieläkö joku ihmettelee, miksi oppilaat tai uudet sukeltajat eivät tee paritarkastusta?

Listan kohdat 3–5 ovatkin siten korkeampaa tiedettä. Kohta 3 tulisi suorittaa siten, että simuloidaan hätätilannetta pinnalla tai lähellä pintaa. Kun kaasua jaetaan ainakin kerran ennen jokaista sukellusta, tulee suoritteesta hiljalleen väkisinkin tuttu ja se saattaa sujua aidossa hätätilanteessa intuitiivisesti oikein (kohta 4). Samalla testataan vara-annostin oikeasti, joten kukin sukeltaja voi siihen tarpeen tullen luottaa, (kohta 5). Samalla on sanottava ääneen omat pullopaineet ja kerrottava sukelluspareille heille varattu kaasureservi. Virheet tai leväperäisyys on helppo korjata vielä tässä vaiheessa, samoin varustepuutteet tai varusteiden puutteellinen toiminta.

 

Hädässä ihminen tyhmenee

Hätätilanteessa ensimmäisenä unohtuvat heikoimmin harjoitellut selviytymistaidot. Tämä tarkoittaa sitä, että tyypillisesti hätätilanteissa sukeltajat eivät

  • löydä vara-annostintaan
  • luota vara-annostimeensa (löytävät sen, mutta valitsevat mieluummin parinsa annostimen suoraan tämän suusta, koska se näyttää toimivan)
  • löydä enää pääannostintaan käytettyyään jotain muuta annostinta
  • löydä veistään tai leikkuriaan
  • löydä varamaskiaan
  • löydä liivintäyttöventtiiliään
  • onnistu puhaltamaan ilmaa liiviinsä
  • onnistu sulkemaan puvuntyhjennysventtiiliä
  • onnistu laukaisemaan poijua.

Niinpä jokainen varuste tulee ottaa käsittelyyn sukellusparien nähden paritarkastuksen yhteydessä. Esim. 50 sukellusta vuodessa tarkoittaa ainakin 50 toistoa kunkin varusteen käsittelyssä, aidossa ympäristössä, sukelluskäsineet kädessä. Paritarkastus oikein suoritettuna pakottaa siis harjoittelemaan sukellusjärjestelmän käsittelyä jatkuvasti, mikä on ainoa tapa säilyttää kyky reagoida oikein kun harkinta- ja päätöksentekokyky on heikentynyt.

Tämä toimii. Mikäli ei usko että toimii, voi sukelluskurssinsakin suorittaa kirjekurssina. Kriisitilanteessa yksinomaan tietoon perustuva toiminta pettää tilastollisesti joka toinen kerta. Toistoihin perustuva toiminta onnistuu huomattavasti useammin. Ei siis riitä, että ”tiedän, miten varusteitani tulee käyttää”.

 

Teksti: Jouni Piispanen, turvallisuusvaliokunta, jouni.piispanen at sukeltaja.fi

Ps. Paritarkastuksesta puhutaan usein myös varustetarkastuksena. Itse puollan paritarkastus-sanaa, sillä tarkoituksena on tarkastaa ristiin sukeltajakumppanin valmiudet, asenne ja osaaminen sekä siinä ohessa varusteet. Varustetarkastus on siis vain osa prosessia. Paritarkastus sopii myös puhuttaessa kolmen sukeltajan ryhmästä, sillä kolmikossakin kukin sukeltaja on toisen "pari". 


Snorkkelisukellus - sukella seikkailuun

Jaakko Ala-Hiiro

Katso lisää videoita