Sve | En

Rakkaudesta rauskuihin

Matkustaessa suunnitelmilla on tapana muuttua, ja niin kävi minullekin viime vuonna, kun löysin itseni mantojen tutkimusprojektista Nusa Penidanilla ja Komodolla, Indonesiassa. Jäin päivästyöstäni sapattivapaalle vuodeksi keväällä 2016 ja olen sillä tiellä edelleen. Rakkauteni valtameriin, koralliriuttoihin ja niiden suojeluun, meren eläimistöön ja sukeltamiseen vei minut ensin suorittamaan Dive Master tutkinnon keväällä 2017 ja myöhemmin sukelluskouluttajatutkinnon lokakuussa 2017. Tarkoituksenani oli etsiä töitä sukelluskouluttajana, mutta toisin kävi, merten jättiläiset veivät mennessään.

Marine Megafauna Foundation

Tutustuin Marine Megafauna Foundationiin (MMF) lokakuussa 2017 Komodon luonnonpuistossa. MMF tutkii valtamerten suuria otuksia keskittyen pääasiassa valashaihin ja paholaisrauskuihin (eli mantoihin). Tutkimus pyörii lahjoitusvaroin ja vapaaehtoisvoimin. Indonesiassa pääasialliset tutkimusalueet ovat Nusa Penida, Raja Ampat ja Komodo sekä Sangalagi, jossa tietokantaa ollaan parhaillaan pystyttämässä.

MMF perustettiin vuonna 2008 Mosambikissa. Sen perusti Dr. Andrea Mashall (”The Queen of The Manta Rays) ja Dr. Simon Pierce, joka on yksi maailman johtavista valashaitutkijoista. Tieteellistä mantatutkimusta on tehty vasta alle 10 vuotta, joten tiedämme niistä hyvin vähän. Dr. Andrea Marshall on itseasiassa ensimmäinen ihminen maailmassa, joka teki väitöskirjan mantoista vuonna 2009, ja siihen perustuu suuri osa meillä olevasta tiedosta. MMF laajeni Indonesiaan ja yhdistyi toisen mantoja tutkivan yhdistyksen, Aquatic Alliancen, kanssa vuonna 2016.

Mikä on manta eli paholaisrausku?

Tieteellisesti mantarauskua ei enää ole. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan mantat ovat geneettisesti niin lähellä mobuloita, että ne on liitetty samaan perheeseen vaikka niiden välillä on pieniä fyysisiä eroavaisuuksia. Mobulan suu sijaitsee hieman alempana kuin mantan, jonka suu on terminaalinen eli suoraan edessä. Myös pään sivuilla olevat ulokkeet (cephalic fins) ovat mobulalla pienemmät kuin mantoilla. Aiemmin tunnettiin siis 9 mobula-lajia ja 2 mantalajia, mutta nyt tieteellisesti meillä on 11 mobula-lajia.

Parhaillaan ollaan tekemässä tutkimusta, jonka mukaan on mahdollista, että on olemassa myös kolmas mantalaji eli oikeastaan 12. mobula-laji Karibianmeren alueelta. Geneettiset tutkimukset eivät ole kuitenkaan vielä valmiita. Vaikka tieteellinen nimitys lajille onkin muuttunut, manta-nimitys säilyy kuitenkin ihan varmasti käyttökielessä, joten käytän jatkossakin sitä.

Mantarausku on rustokala, joka voi kasvaa 8-metriseksi. Ravinnokseen se suodattaa planktonia vedestä siivilöimällä jopa 90 tonnia vettä tunnin aikana kidustensa läpi ottaen talteen kaiken planktonin ja myös hapen. Rauskut ovat samaa perhettä mm. haiden kanssa, mutta ne eriytyivät haista jo noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Manta eriytyi muista rauskuista noin 5 miljoonaa vuotta sitten, ja evoluution tuloksena ne myös menettivät pistimen eli manta ei voi vahingoittaa ketään.

Mantoja on siis kaksi lajia: pienempi Mobula Alfredi (reef manta) ja jättiläinen Mobula Birostris (giant manta tai oceanic manta). Näiden lajien välillä on muutamia eroja ja lisäksi niiden esiintymisalueet ovat hieman erilaiset, mutta esim. Indonesiassa esiintyy molempia lajeja, reef-mantaa kuitenkin enemmän.

Manta on selkäpuolelta musta tai hyvin tumma. Vatsapuoli on valkoinen, ja sieltä löytyvät mantan sormenjäljet eli yksilöllinen kuviointi, pilkut ja läiskät. Sen suu on suoraan vartalon edessä, joten sen on helppo suodattaa planktonia vedestä uidessaan lähellä pintaa tai välivedessä, missä planktonia on eniten. Pään molemmin puolin ovat rintaevistä muodostuneet ulokkeet, cephalic fins, joita manta käyttää suppilona saadakseen mahdollisimman paljon vettä suodatettavaksi. Se voi myös rullata ulokkeet ylös, jolloin ne näyttävät sarvilta, mistä nimitys paholaisrausku on saanut alkunsa. Näin se pienentää veden vastusta kruisaillessaan ympäriinsä. Suuret silmät sijaitsevat pään sivuilla, ja mantalta löytyy myös pitkä häntä.

Molempia mantalajeja esiintyy myös pääväritykseltään mustina (melanistic colour morph). Komodon alueella näitä ”ninja-mantoja” on noin 10 % populaatiosta.

Manta elää pitkään, viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa yli 40–50 vuotta. Uros tulee sukukypsäksi noin 6 vuoden iässä ja naaras noin 8 vuoden iässä. Kosiskelurituaalit voivat kestää useamman päivän, ja sitä kutsutaan nimellä ”mating train”. Naaras käyttää paljon aikaa ja vaivaa valitakseen sopivan sulhasen. Hän johtaa letkaa ja sulhasehdokkaat seuraavat jonossa, jossa saattaa olla jopa kymmeniä yksilöitä. Naaras tekee temppuja ja urokset matkivat sen käytöstä. Viimein joukosta valikoituu yksi, joka saa naaraan omakseen noin minuutin kestävän parittelun ajaksi. Suhde ei tiettävästi jatku tämän jälkeen, eikä myöskään voida olla varmoja, paritteleeko naaras useamman uroksen kanssa. Parittelun aikana uros tarttuu hampaillaan naaraan yleensä vasemman siiven kärkeen ja saatuaan tiukan otteen pari kääntyy vatsakkain ja parittelu voidaan hoitaa. Parittelu on nykytiedon mukaan ainoa asia, mihin mantat tarvitsevat hampaita, koska ruuan pureksimiseen niitä ei tarvita. Parittelu jättää jälkensä naarasmantaan, ja näistä jäljistä siiven kärjessä pystytään päättelemään, että naaras on sukukypsä.

Manta, poiketen suurimmasta osasta muita kaloja, synnyttää eläviä poikasia tai tarkemmin elävän poikasen, koska vain harvoin poikasia on enemmän kuin yksi. Tiineys kestää noin vuoden, ja poikasen siipien kärkiväli on syntyessään noin 1,5 m. Syntymän jälkeen ei ole todettu yhteyttä emon ja poikasen välillä vaan ne jatkavat matkaa eri suuntiin. Mantan ei ole koskaan nähty synnyttävän luonnossa; me emme vielä tiedä, minne ne menevät synnyttämään.

Manta synnyttää muutaman vuoden välein, koska tarvitsee lepotauon pitkän ja raskaan tiineysajan jälkeen. Tämä on yksi syy miksi mantat ovat uhanalaisia. Ne tulevat sukukypsiksi myöhään ja niiden lisääntymistahti on suhteellisen hidas.

Valtamerten Einstein

Mantalla on suurimmat aivot kaikista kaloista, ja niitä pidetään älykkäinä eläiminä niiden sosiaalisen käyttäytymisen vuoksi. Sanotankin, että mantalla on sekä aivot (kyky ajatella) että persoonallisuus, ja se pitää pitkälti paikkansa. Ne eivät varsinaisesti muodosta elinikäisiä suhteita, mutta liikkuvat laumoina (englanniksi ryhmä mantoja on ”fever of mantas”). Mantan voi toisinaan nähdä hyppäävän ylös vedestä. Tämä voi olla osa kosintamenoja tai yleisesti kommunikointia, se voi paeta saalistajaa tai hankkiutua eroon parasiiteista tai sitten ne haluavat vain pitää vähän hauskaa. Mantan on nähty myös pyytävän apua sukeltajilta tartuttuaan esim. kalastussiimoihin tai verkkoihin. Sosiaalista käyttäytymistä on ehdottomasti myös se, että ne ovat hyvin uteliaita ja kiinnostuneita meistä ihmisistä ollessamme heidän elementissään. Ne tulevat lähelle ja haluavat tietää keitä me olemme; joskus ne rakastavat uloshengityskuplia ja joskus ne kiertävät ne kaukaa.

Havaijilla kuvatussa videossa sukeltajat ovat yösukelluksella kuvaamassa mantojen yösyöntiä kirkkaiden lamppujen kanssa, kun yksi mantoista saa heistä tarpeekseen ja käy varastamassa kameran sukeltajalta. Se ei koske sukeltajaan vaan tarttuu pään sivuilla olevilla ulokkeilla pelkästään kameraan ja vie sen mennessään. Kuvattuaan omaa videotaan aikansa se palautta kameran pudottamalla sen tarkalleen juuri sen veneen alle, mistä nämä sukeltajat tulivat. Oliko tämä sattumaa vai ei, mene ja tiedä. Itse uskon, että manta tiesi tarkalleen mitä oli tekemässä.

Mantan viholliset

Mantan suurin vihollinen on valitettavasti ihminen. Mantaa kalastetaan edelleen kiinalaisen lääketieteen tarkoituksiin, vaikka se on esim. täällä Indonesiassa ollut kiellettyä vuodesta 2014. Uskotaan, että koska manta siivilöi kiduksillaan planktonia ja happea vedestä, kidukset voivat siivilöidä myös ihmisen verta eli parantaa syövän ja kaikki muutkin taudit. Tämä ei tietenkään ole totta eikä uskomuksella ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa.

Mantoja myös takertuu vahingossa kalastusverkkoihin, siimoihin jne. Manta ei pysty uimaan taaksepäin eli jos se takertuu, sen on lähes mahdotonta päästä irti. Koska veden virtaaminen kidusten läpi loppuu, manta käytännössä kuolee hapenpuutteeseen eli hukkuu. Manta on rustokala eli sillä ei ole luita. Kun se takertuu siimaan, siima käytännössä leikkaa läpi kudoksesta, ja näemmekin valitettavan paljon kalastusverkkojen ja siimojen aiheuttamia vammoja.

Lisääntyvä turismi on myös uhka. Lisääntyvä veneliikenne (manta ui usein hyvin lähellä pintaa) ja piittaamattomat turistit, jotka haluavat ottaa hienoja selfieitä mantojen kanssa tai ratsastaa mantalla, stressaavat eläintä, ja tämä voi saada sen vaihtamaan sijaintia.
Valtamerien lämpeneminen on uhka koralliriutoille, ja jos ei ole riuttoja, ei ole riuttakaloja puhdistamassa mantaa.

Muovi on uhka valtamerille ja sen eläimille. Tutkimuksen mukaan mantan sisälle kulkeutuu yli 40 palaa mikromuovia yhdessä tunnissa! Kuinka paljon siitä jää sisälle ja mitä se tekee mantan elimistölle, sitä tutkitaan parhaillaan.

Luonnollisia vihollisia mantoilla on suhteellisen vähän. Lähinnä isommat hait käyvät niiden kimppuun, ja näemme ajoittain mantoja, joilla on selkeä hain purema tai häntä on purtu poikki tms. Ne tuntuvat kuitenkin paranevan vammoista varsin hyvin.

Vapaaehtoistyö mantojen parissa

Aloitin projektissa joulukuussa 2017, ja ensimmäiset pari viikkoa meni koulutuksessa. Sain paljon tietoa mantoista, tutkimusmetodeista, tietokannasta ja sen käytöstä, mantojen identifioinnista jne. Sen jälkeen olen sukeltanut parina-kolmena päivänä viikossa näiden maagisten jättiläisten parissa. Loppuaika menee tiedon käsittelyyn ja erilaisiin tapahtumiin, koulutuksiin, tiedotustilaisuuksiin jne. Meillä on täällä Komodolla reilu kymmenkunta sukelluskeskusta yhteistyökumppaneina, ja aina kun heillä on veneessä tilaa, he lahjoittavat paikan meille eli pääsemme mukaan päiväretkelle pinnan alle. Sukelluksen aikana keräämme tietoa ei pelkästään mantoista vaan myös ympäristöstä ja vallitsevista olosuhteista. Kirjaamme ylös kaikki havainnot mm. sääolosuhteista, meriveden lämpötilasta, roskan määrästä meressä, muista paikalla olevista veneistä jne. Raportoimme eteenpäin, jos huomaamme jotain epäasiallista toimintaa esim. riuttoihin ankkurointia tai sukeltajien huonoa käytöstä. Pidämme kirjaa myös muista rauskuista, haista, valaista, kilpikonnista, delfiineistä, napoleonkaloista jne.

Mantoja kohdatessamme yritämme saada kuvan mantan vatsapuolesta, koska jokaisen mantan kuviointi on erilainen ja sen perusteella ne voidaan tunnistaa ja yksilöidä.

Havainnoimme myös mantan käytöstä ja kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Näillä tiedoilla luomme tietokantaa mantoista. Jokaisesta nähdystä mantasta on ”passikuva”, josta vatsan kuviointi näkyy selkeästi. Mantalle annetaan numero, ja kaikki muu mahdollinen tieto (käyttäytyminen, vammat, sukupuoli jne.) viedään mantan omalle ”Facebook-sivulle” eli MantaMatcheriin. Tietokanta on julkinen, ja kuka tahansa voi käydä sitä tutkimassa.

Päiväni alkaa aikaisin, koska sukelluskeskuksella pitää olla yleensä noin klo 7. Venematka ensimmäiselle sukelluspaikalle vie yleensä noin 1,5 tuntia. Sinä aikana pidän tietoiskun mantoista ja työstämme niiden parissa sekä ohjeistan sukeltajia siinä, miten mantojen parissa tulee olla, jotta saisimme nauttia niiden seurasta mahdollisimman pitkään. Olen veneellä koko päivän sukeltajien kanssa keskustelemassa ja vastaamassa kysymyksiin, ja sukelluksen jälkeen kerron, mitä havaintoja tein sukelluksen aikana.

Komodon alueella tietoja on kerätty vuodesta 2011, ja tällä hetkellä tietokannassa on reilut 1200 mantayksilöä. Sukupuolijakauma populaatiossa näyttäisi olevan aika tasainen. Pyrimme keräämään tietoa mantojen elintavoista, populaation koosta ja siitä, pysyvätkö ne alueella vai liikkuvatko pitkiäkin matkoja. Tiedämme myös, että osa mantoista tekee jonkinlaista sisäistä muuttoliikettä. Kesäkuukausina mantoja nähdään enemmän Komodon eteläisillä alueilla, koska siellä on enemmän ruokaa, kun taas sadekaudella niitä nähdään paljon pohjoisessa osassa Komodon kansallispuistoa. Tietokannassamme on myös useita mantoja, joiden tiedetään liikkuvan Nusa Penidan ja Komodon välillä. Syytä tähän ei vielä tiedetä.

Esimerkiksi tämä manta, lempinimeltään Dr. Evil, on matkustanut Nusa Penidan ja Komodon väliä useita kertoja vuoden 2009 jälkeen. Jutun kirjoitushetkellä joulukuussa hän on täällä Komodolla, näin hänet edellisen kerran lokakuussa. Hän on ehdoton suosikkimantani hyvin uteliaan käytöksensä vuoksi.

Vapaaehtoistyöhön kuuluu paljon myös kouluttamista ja tiedon jakamista. Sen lisäksi, että kerron mantoista aina ollessani sukeltamassa, pidän kerran viikossa kaikille avoimen luennon mantojen elämästä ja elintavoista ja lisäksi tarvittaessa käyn kertomassa mantoista ja meidän työstämme täällä myös paikallisille sukelluskeskuksille ja oppaille.

Tärkeimmät säännöt mantojen kanssa sukeltaessa

1) Älä koskaan kosketa mantaa. Tähän on useita syitä, mutta tässä kaksi tärkeintä. Niiden ihon pinnassa oleva limakerros suojaa niitä bakteereilta ja tartunnoilta. Jos kosketuksellamme poistamme liman, manta voi saada meiltä sen elimistöön kuulumattomia bakteereita tai voi saada tartunnan ympäröivästä vedestä. Toinen syy on ilmeinen: et sinäkään haluaisi kenenkään tuntemattoman tulevan koskettelemaan sinua ilman lupaa. Ei mantakaan halua. Se on hyvin älykäs kala ja voi stressaantua helposti.

2) Lähesty mantaa aina rauhallisesti, älä jahtaa sitä tai estä sen liikkumista haluamaansa suuntaan. Se ui nopeammin kuin sinä (maksiminopeus on n. 35 km/h) eli et saavuta sitä kuitenkaan ja ajat sen vaan turhaan pois.

3) Pidä riittävä etäisyys mantaan, vähintään 3–5 m. Mantat ovat erittäin uteliaita, ja ne tietävät, että sinä olet siellä. Annetaan niiden tehdä aloite tutustumiseen. Useimmiten käy niin, että kun olemme hetken olleet eläinten luona, ne alkavat tulla lähemmäs ja lähemmäs, koska ovat uteliaita näkemään keitä me oikein olemme. Joskus ne tulevat hyvinkin kiinni mutta vain harvoin koskettavat. Sinun ei tarvitse väistää tai mennä pakoon. Manta ei vahingoita sinua.

4) Pidä huoli nosteenhallinnasta, koska emme halua vaurioittaa meren elämää, koralleja jne. Älä koskaan seiso tai polvistu korallin päälle.

5) Älä myöskään koskaan mene suoraan mantojen kylpylään eli ”cleaning stationille”. Tämä paikka on mantojen puhdistautumisasema, missä ne ovat symbioosissa monien riuttakalojen kanssa. Manta tarvitsee apua puhdistautumisen parasiiteistä ja kuolleesta ihosta ja riuttakalat saavat ravintoa. Annetaan niiden siis hoitaa tätä suhdetta rauhassa.

Trash Hero

Osallistun myös Trash Hero -toimintaan kerran viikossa.

Labuan Bajon lapset ovat kunnostautuneet muoviroskan siivoamisessa rannoilta ja myös kaupungista. Täällä Floresin alueella kierrätys on täysin alkutekijöissään ja kertakäyttömuovia käytetään valtavan paljon. Yritämme rantojen siivouksen lisäksi saada ihmisiä tietoisiksi, että kertakäyttömuoville on vaihtoehtoja. Et tarvitse muovipilliä juomaasi, tai jos tarvitset, voit hankkia vaikka teräksisen tai bambusta valmistetun ja kuljettaa sitä mukanasi. Et myöskään tarvitse muovikassia jokaiselle ostoreissulle, vaan voit hyvin kuljettaa kangaskassia mukanasi ostoksia varten. Osta täytettävä vesipullo. Täyttöpisteitä alkaa onneksi olemaan ihan mukavasti jopa täällä.

MMF tekee tutkimusta myös mikromuovin vaikutuksista erityisesti suurtiin planktoninsyöjiin. Tähänastiset tutkimustulokset osoittavat, että tunnin aikana mantan elimistöön kulkeutuu yli 40 kappaletta mikromuovia. Sen vaikutusta elimistöön emme vielä tiedä, mutta sitä tutkitaan parhaillaan. Se ei voi olla hyvä asia ruuansulatusjärjestelmälle, ja toksiineilla saattaa myös olla vaikutuksia lisääntymisterveyteen jne. Nämä ovat tulevaisuuden asioita, mutta meidän kaikkien on syytä tiedostaa nyt muovin todelliset haitat ekosysteemille. Meret ja koralliriutat tuottavat paljon enemmän happea ilmakehään kuin sademetsät, ja jos me tuhoamme ne ajattelemattomalla tai piittaamattomalla käytöksellämme, meillä ei ole kohta mitään mitä hengittää.

Matkani Komodolla mantojen parissa jatkuu edelleen. Rakastan tätä työtä ja näitä merten älykkäitä jättiläisiä.

Teksti: Satu Ahola
Kuvat: Satu Ahola, MMF

 


Mitä on laitesukelluskokeilu?

Katso lisää videoita