Sve | En

13.6.2018

Tomi Väisänen teki Oulun Ammattikorkeakoulun liiketoimintaosaamisen ja yrittäjyyden koulutusohjelmaan opinnäytetyön, jossa hän pureutui aiheeseen liiketoimintamallin kautta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, analysoida ja kehittää uusi liiketoimintamalli Oulun Sukelluskeskukselle. Tämä artikkeli on opinnäytetyöhön liittyvä kyspyysnäyte.

Nykyinen laitesukelluskoulutuksen liiketoimintamalli ei toimi Suomessa

Sukeltajaliiton jäsenmäärä on laskenut säännönmukaisesti vuodesta 2011 lähtien. 2015 jäsenmäärä laski ensimmäistä kertaa alle 10 000 henkilön. Sukeltajaliiton vuosien 2010-2016 vuosikertomusten mukaan peruskurssin käyneiden lukumäärä on pysynyt tasaisena. Samaan aikaan Suomessa olevat kaupalliset toimijat kouluttavat sukeltajia entiseen tapaan, mutta yritykset ovat vaikeuksissa. Tampereen Sukelluskeskus ajautui konkurssiin 2017. Helsingin Sukelluskeskus kävi omistajavaihdon läpi mutta ei pystynyt pitämään liiketoimintaansa yllä ja ajautui konkurssiin 2017. Jyväskylän Sukelluskeskus lopetti toimintansa alkuvuonna 2018. Mistä tämä kaikki kertoo?

Sukelluskeskusliiketoiminta on riippuvainen peruskurssilaisista ja aktiivisista sukeltajista. Vain aktiiviset sukeltajat hankkivat varusteita, käyvät sukellusleireillä, lähtevät sukellusmatkoille, osallistuvat jatkokursseille ja jakavat sukelluselämäntapaansa läheisilleen. Koko lajin haasteena ei ole ensisijaisesti löytää uusia kurssilaisia vaan keksiä keinoja tarjota vastinetta harrastajille, jotta he jatkaisivat lajin parissa. Oulun Ammattikorkeakoulun liiketoimintaosaamisen ja yrittäjyyden koulutusohjelmaan tekemässä opinnäytetyössäni pureuduin aiheeseen liiketoimintamallin kautta ja sen ytimeen pääsemiseksi järjestin palvelumuotoilun työpajoja, joissa halusin oppia tarkemmin kohdeyleisömme ajatusmaailmasta. Työpajojen tuloksena tein muutamia havaintoja, mitä jokainen sukellusta harrastava henkilö voi pohtia omakohtaisesti. Opinnäytetyöni tavoitteena oli tutkia, analysoida ja kehittää uusi liiketoimintamalli Oulun Sukelluskeskukselle.

Harrastus vaatii kaverin

Työpajojen pohjalta tekemieni empatiakarttojen kautta havaitsimme, että kohderyhmän henkilöt kaipaavat elämyksiä yhdessä. Näiden elämysten jakamiseen tarvitaan kaveria tai kumppania. Olen kuullut tarinoita, joissa henkilö on lopettanut harrastuksen, koska hänen sukelluskaverinsa on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Toisessa tarinassa lajia ei haluttu aloittaa ilman tuttua kaveria.

Aktiivisuuden lisäämiseksi haastaisin kaikkia seuroja ja sukelluksen parissa toimijoita kehittämään keinoja, miten sukellusaktiivisuudesta palkittaisiin. Viikkosukellukset ja tuoreiden sukeltajien mukaan ottaminen on vähintä, mitä voi tehdä. Kannustakaa sukeltamaan uusien sukelluskavereiden kanssa seurasta ja koulutusjärjestelmästä riippumatta. Sukellus tapahtuu veden alla, mutta kaveruus kehittyy veden päällä. Parhaiten se onnistuu esimerkiksi seurojen leireillä. Uudet sukeltajat eivät välttämättä uskalla lähteä mukaan leireille, mikäli he eivät koe osaamistaan riittävän hyväksi. Kokeneet taas haluavat tehdä omia sukelluksiaan. Mitä jos viikkosukelluksien tavoite olisikin jatkuva kouluttaminen tai jatkuva kehittyminen? Kokeneet jakavat omaa tietoaan ja osaamistaan tuoreille sukeltajille helpoilla viikkosukelluksilla. Tämä auttaa tuoreita parantamaan omaa osaamistaan ja madaltaa kynnystä tulla mukaan seuraaville leirille.

Sukeltajien keskinäinen kohtelu / huono seura

Esteenä harrastuksen jatkamiselle esitettiin myös huonoa seuraa ja uusien sukeltajien kohtelua. Hämmästyttävä tulos työpajasta, sanoisin. Mistä lähtee käyttäytymismalli, jossa uusia sukeltajia ei oteta vastaan avosylin ja auteta alkuun harrastuksen alkumetreillä? Jokainen on ollut joskus ensikertalainen. Onko se vain unohtunut? Onko kenties kouluttaja siirtänyt asenteitaan oppilailleen, vai onko kyse koulutusjärjestelmien välisestä parjauksesta? Tämän yksittäisen huomion perusteella voimme kaikki pohtia seuraavaa kysymystä: Miten voin auttaa uusia sukeltajia pysymään lajin parissa?

Ollaan yhdessä aktiivisia ja autetaan sukeltajia alkutaipaleella! Mitä useampia aktiivisia sukeltajia alueella on, sitä helpompaa on saada kaveri sukelluksille. Mitä aiemmin omat varusteet ovat käytössä, sitä paremmin pysyy lajin parissa aktiivisena. Aktiivinen harrastaminen tekee sukeltajasta taitavamman, turvallisemman parin ja madaltaa kynnystä sukeltaa uusissa kohteissa. Kuivapuvulla sukelluskausi ei pääty koskaan, se vain muuttaa muotoaan. Kuka muistaa sen tilanteen, kun kaverit olivat lähdössä sukeltamaan, mutta ei vielä itse omistanut omia varusteita. Lähdön hetkellä varusteita ei vaan saanut mistään ja sukellusreissu jäi tekemättä. Mitä jos kannustamme kaikkia uusia sukeltajia hankkimaan omat varusteet jo heti alussa, jopa kurssin aikana? Lähes poikkeuksetta henkilöt, jotka ovat hankkineet varusteet peruskurssin aikana tai välittömästi sen jälkeen, harrastavat lajia vielä vuosien jälkeenkin. Tässä on haaste kaikille seuroille ja sukelluskouluttajille: Auttakaa oppilaitanne valitsemaan oikeanlaiset varusteet Suomessa sukeltamiseen heti kurssin alussa. Järjestäkää myös aktiivista toimintaa alueellanne tai viestikää siitä, niin uusikin pääsee mukaan helpommin.

Opinnäytetyön loppupäätelmiä

Maailma on muuttunut ja meidän pitäisi pystyä muuttumaan sen mukana. Vapaaehtoisia on vaikeampi saada tekemään työtä seuran eteen. Oppilaat ostavat seuroilta palvelua eivätkä miellä kurssia vapaaehtoisvoimin tuotetuksi palveluksi jäsenistölle. Seurojen ja kaupallisten toimijoiden välinen yhteistyö olisi molempien etu. Jokainen lajin lopettava henkilö on pois kaikilta suomalaisilta toimijoilta kuin myös ulkomailla olevilta sukelluskeskuksilta.

Tutkimuksen perusteella Suomessa sukellusharrastukselle sopii liiketoimintamalli, jossa harrastajille tarjotaan säännöllistä toimintaa. Laji voisi lähestyä kuntosalityyppistä mallia, jossa jäsenet maksavat kuukausittaisen jäsenmaksun ja saavat vastineeksi koulutusta ja muita etuja. Malli sitouttaa harrastukseen tiiviimmin ja kannustaa aktiiviseen harrastamiseen. Kouluttajakoulutuksessakin korostetaan, että kouluttajien tulee kertoa, mitä kaikkea peruskurssin jälkeen voi tehdä. Oppilailla tulee olla näkemys siitä miten omaa osaamistaan voi kehittää erilaisten jatkokurssien kautta.

Oulun Sukelluskeskus muutti omaa toimintatapaansa opinnäytetyön tulosten seurauksena. Sukelluskeskus muutti kalliista toimitiloista pienempiin tiloihin Oulun uimahalliin. Se aloitti myös yhteistyön Oulun Uinnin kanssa, jotta voisi tarjota kokonaisvaltaisemman harrastustarjonnan oppilailleen. Tilojen pienentymisen myötä myös tuotetarjontaa on pienennettävä sekä verkkokaupan roolia pohdittava uudestaan. Toimintamme ydintä tulevat olemaan SSI sukelluskurssit sekä erilaiset sukellusmatkat. Niiden pohjalta rakentuu uudempi ja taloudellisesti järkevämpi liiketoimintakokonaisuus.

Teksti: Tomi Väisänen

Opinnäytetyö ”Uuden liiketoimintamallin luominen Oulun Sukelluskeskukselle” on luettavissa seuraavassa osoitteessa: http://www.theseus.fi/handle/10024/140534
Tietoa Oulun Sukelluskeskuksen toiminnasta: www.oulunsukelluskeskus.fi
Oulun Sukelluskeskus somessa: www.facebook.com/oulunsukelluskeskus ja www.instargram.com/oulunsukelluskeskus


Snorkkelisukellus - sukella seikkailuun

Jaakko Ala-Hiiro

Katso lisää videoita