Räpyläuinti

Räpyläuinti on kilpailulajina suhteellisen nuori. Se on kehitetty 1960-luvulla Euroopassa. Aluksi laji oli vain sukeltajien fyysinen harjoittelumuoto, jota uitiin avovedessä sukellusvarusteissa. Vähitellen siitä kehittyi kilpailumuoto. Uitavat matkat olivat yleensä pitkiä, esim. merimaili tai enemmän. Suomessakin Liitto alkoi järjestää pintauinnin, kuten lajia alussa nimitettiin, Suomen mestaruuskilpailuja jo 60-luvun jälkipuoliskolla. Perinteisesti tunnettuja avovesiuinteja Suomessa ovat Porvoonjokiuinti Porvoossa, Aurajokiuinti Turussa ja Waskia swimming race Vaasassa. Näiden uintien perinteitä on vaalittu vaihtelevalla menestyksellä 90-luvun alkupuoliskolle asti.

Pian räpyläuinnista kehittyi myös sisälaji, jota voidaan harrastaa hallissa vuodenajoista riippumatta. Kilpailumuotona halliräpyläuinti on lähinnä uinnin vauhdikkaampi muoto, jossa apuvälineinä käytetään räpylöitä ja snorkkelia, laitesukelluslajeissa snorkkelin tilalla paineilmalaitetta. Niiden avulla uimari haluaa nauttia vauhdin hurmasta vedessä.

Ensimmäiset räpyläuinnin EM-kilpailut järjestettiin Angerassa Italiassa vuonna 1967 ja ensimmäiset MM-kilpailut Hannoverissa Länsi-Saksassa 1976. Ensimmäiset PM-kilpailut pidettiin Oslossa 1977. Suomeen laji tuli Neuvostoliiton kautta 1970-luvun alussa. Ensimmäiset SM-kilpailut uitiin Turussa 1975.

Räpyläuinti on CMAS:n alainen laji. CMAS:n jäsenmaista ainakin 36 harrastetaan räpyläuintia kilpailulajina. Lajin johtavat maat ovat tällä hetkellä Kiina ja Venäjä. Olympialaisiin ei lajia vielä ole hyväksytty mutta suuren edistysaskeleen se koki, kun CMAS hyväksyttiin kansainvälisen Olympiakomitean jäsenliitoksi 1986. Suomessa laji kuuluu Sukeltajaliiton alaisuuteen. Nykyään lajia harrastetaan kilpailumielessä ympäri Suomea noin parissa kymmenessä seurassa.